|
|
Post by Pepi on Aug 1, 2010 12:23:58 GMT -5
 shet-t Hjardån RS "Hertta"Herttaa hoitaa Veeka. Sivuille » |
|
|
|
Post by Veeka on Oct 14, 2010 11:31:03 GMT -5
22.10.2010
Tutustuminen
Harpoin lumessa pitkin askelin, että pitikin tänään sen typerän auton mennä rikki! Isäni oli lähtenyt jonnekkin kokoukseen toisella autollamme, joten tässä sitä sitten ollaan, kylmissään ja aikalailla märkänä. Eilen sai olla vielä iloinen, kun lunta oli, mutta sitä ei pyryttänyt ihan hulluna. Mutta tänään, ei tuo sääukko paljon ihmisistä välitä. Pyryttäisi yöllä, niin päivisin olisi mukavampaa. Onneksi tiessä sentään oli jonkinlaiset auton renkaan tekemät raiteet, jotka joissain kohti olivat heitelleet aika pahasti. Maneesikin oli aivan lumen peitossa. Tien ympärillä olevat puut olivat ihan valkoisia ja välillä niistä tippui lunta tielle ja päälleni, hyi!
Pääsin vihdoin tallille, kun ensin olin tuon älyttömän pitkältä tuntuneen matkan mennyt. Se oli jopa huikeat 1500m, tarkalleen. Lyhyempi matka olisi ollut, jos olisin oikaissut kahluupaikan kautta, sillä talomme on noin puolen kilsan päässä sieltä. Niin sanotusti metsän keskellä. Mutta päätimpäs sitten mennä ison tien kautta.
Päästyäni hieman lähemmäs tallirakennusta, olin hieman hukassa. Kröhöm! Päätin sitten astua suoraan edessä olevasta ovesta sisään. "Huhuu!" Vastausta ei kuulunut, joten päätin käydä vielä peremmälle. Jätin takkini ja kenkäni aulaan ja menin oikealla olevasta ovesta sisään. Ovi hieman narahti ja huomasin olevani jonkinlaisessa toimistossa. Huomasin ikkunasta hieman liikettä ja menin lähemmässä. Tämän rakennuksen takana oli tarha, jossa temmelsi kaksi ponia. Pieni ja hieman isompi, kirjava ja harmahtava... Hertta ja Rolli!
Seisoin tarhan laidalla ja ojensin kättäni kohti pientä palleroponia. Hertta käveli hitaasti ja varovaisesti luokseni, jos vaikka ottaisin sen kiinni. Kun poni vihdoin tuli luokseni, silitin sen pörröistä päätä ja hivutin sormiani tamman harjan läpi. Minusta tuntui, että meidän ystävyyssiteen luominen olisi helppoa, kun Hertta näin kiltisti seisoo tässä. Juuri kun tamma oli hamuilemassa kasvojani, Rolli kyllästyi hempeilyyn, hirnui kimakasti, pukitti ja lähti hirveään kiitolaukkaan. Hertta ei tietenkään voinut jäädä paitsi tästä kisasta ja se kirmasi täyttä laukkaa pukitellen Rollin perään ja puraisi tätä pepusta. Katsoin huvittuneena vähän aikaa ponien temmellystä, kun joku kutsui minua sisältä.
JATKUU
|
|
