Rollin hoitopäiväkirja

[Pepi]

wm-r Emmerdale Rolly "Rolli"

Rollia hoitaa Odelie.

Sivuille »

[odelie]

12.10.2010 // Auringonlasku

Karvaiset korvat, pörröinen harja, tuima katse.
Vai että tällaista sorttia herra sitten oli. En mennyt lähemmäs tarhaa, en edes katsonut kunnolla siihen suuntaan. Vilkaisin vain silmäkulmasta tuota harmaata ponia, joka seisoi tarhan portilla valmiina taisteluun. Minun piti vain pitää huoli, että saisin tuon ponin talutettua sisälle, jollain konstilla. Minun pitäisi myös kysyä tarkemmin ponin hoitotavasta. Itse vastustin suuresti hevosen kiinnisitomista, koska riimunnaru oli väline jolla katkaistiin hevosen ja ihmisen välinen suhde. Enkä harrastanut irtosuhteita.

Astuin ulos autosta ja tiirailin taivasta. Ainakin vielä päivä pitäisi, mutta entä sitten muutaman päivän kuluttua. Katseeni siirtyi parhaan ystäväni tuimaan katseeseen. Hän ei ollut hyvillään, kun joutui lähteä viemään minua. Olin kuitenkin lainannut autoni sedälle, joka lähti saalistamaan itselleen uutta autoa. Monimutkaista.
- What? kysyin viattoman huolettomasti.
- Mä en varmasti jää roikkumaan sun kanssa tänne tallille kattomaan jotain ponia, Dean, paras ystäväni aloitti motkotuksen. Pyöräytin silmiäni ja katsoin poikaa moittivasti.
- Millon herra tulee mut sitten hakemaan? kysyin ja vilkaisin puhelimeeni. Oli jo hieman myöhäinen iltapäivä, mutta en uskonut että talli ainakaan suljettu olisi.
- Miksi aina minä? poika älähti ja pyöritteli avaimia sormissaan. Hänellä oli syykin olla tympääntynyt, olimmehan tapelleet taas kerran tänään ja Dean oli huomattavasti pitkävihaisempi kuin minä, mitä turhia sitä elämää pilaamaan huonoilla tunteilla.
- Mä haen sut sit tasan seiskalta ja jos et seiso tasan tässä, poika osoitti maata lähes pää punaisena. - Mä lähden samantein takasin ja sä saat kävellä.

Loppujen lopuksi tämäkin reissu osoittautui liian hankalaksi. Puhelimeni soi taukoamatta ja se sai hermoni kiristymään entisestään. Kun asui semmoiset kiukkupussin kanssa samassa asunnossa, sitä tuli hulluksi sormia napsauttamalla. Tietenkin setäni lisäksi oli vielä Dean, joka se jaksoi kiukutella kaikesta mitä eteen tuli, ainakin minulle. Olin pistänyt merkille että hän oli erinoman mukava kaikille muille paitsi minulle. Olimme kyllä tapelleet koko pienen ikämme, mutta nyt hermojani alkoi jo raastuttaa.
- Hei, kuului ääni selkäni takana. Pompahdin kaksi metriä ilmaan kun käännyin ympäri. Sydämmeni hakkassi silkasta järkytyksestä.
- Öm öm.. Pepi? sain sanottua suustani. Että kun nolotti, ei paremmin olisi voinut sitten mennä.
- Joo, tyttö naurahti pirteästi, olin pelastettu. - Rolli on kyl nyt ulkona, mutta jos ihan rauhassa tutustut.

***

- Mmm.. mietiskelin puoli ääneen.
Poni tosiaan seisoi edelleen toisella pulella tarhaa. Se jännitti jokaista lihastaan kun katselin sitä tutkiskelevasti. Oli pakko myöntää että jos peto olisin niin kyllä tämä olisi herkullisin vaihtoehto, ainakin mahansa kannalta. Lihaksia kyllä löytyi, mutta pienoinen heinämaha oli ruunalle syntynyt.
- Tsot tsot, mitä poni söit, pudistelin päätäni ja seurailin myös muutaman muun hevosen liikkeitä tarhassa.
Ne tosiaan olivat varuillaan, en saisi siis liikahtaa. Minun tulisi vain sulautua ympäristöön ja ne jättäisivät minut rauhaan, tuijottamiseni rauhaan.
- Kärsivällisyyttä, toitotin itselleni ja kaikkien kolmen ponin korvat kääntyivät minua kohti, niin tietysti. En kiinnittänyt niihin enään huomiota vaan tuijottelin hieman Rollin ohitse. En tarvinnut kuin vain hetken, ennenkuin ruuna kyllästyi kun se ei saanutkaan osakseen huomiota.

Ei vieläkään mitään, suorastaan tukallista vain katsoa tuota ponia tarhassa kun sormeni syyhysivät puunailemista. Kuitenkin pidättäydyin ajatuksella ja keskitin ne johonkin muuhun. Ihan mihin tahansa muuhun kuin tuohon poniin. Katse pysyi edelleen aidassa, jonka edessä ruuna seisoi. Ei minkäänlaista huomiota, käskytin itseäni, vaikka mieleni olisi tehnyt vain paijailla tuota ylisuloista ponia.
Kello tikitti eteenpäin hurjaa vauhtia, pulssini alkoi nousta hurjaa vauhtia kokoajan. Jännitin koko tilannetta ja tietenkin sitä, ehtisinkö autolle, ennenkuin se huristaisi paikalta. Rolli liikahti. Se lähtitulemaan tännepäin. Keskitin katseeni nopeasti taas aitaan, en halunnut kiinnittää minkäänlaista huomiota ponin lähestymiseen. Se jäi kuitenkin muutaman metrin päähän ja yritti haastaa kanssani leikkiä, ehei, ei niin kauan kun minä tämän maan päällä seisoisin. Nyt jos vain pitäisin pintani, voisin jopa ensikerralla koskea tuohon karvaturriin.

***

- Tässä on sitten niinku Rollin karsina, Pepi esitti. Äänestä kuului yksineljäsosa huvittuneisuutta, vähän ylpeyttä ja lopult olivat Pepin täyttä omaa persoonaa.
- Hienoa, osaan sitten oikealle paikalle ensikerralla, hymyilin iloisesti. Oli todella mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon heinämaha veisi tilaa tässä karsinassa. Se oli iso, joten Rolli mahtuisi menemään siinä vaikka laukkapiruettia, ainakin melkein. Jutustelin vielä innokkaasti Pepin kanssa tallin hevosista ja poneista. Vaikka Rolli olikin osoittautunut ylivoimaisksi lempparikseni, tallilla kuului olevan myös muutama muu erittäin mielenkiintoinen persoona.
- Katellaan sitä sitten ensikerralla, että miten ton Rollin kanssa edetään, ilmoitin.
- Kunhan nyt ensin tutustut ja nouset selkään vasta sitten, Pepi naurahti.
- Hiljaa hyvä tulee, ilmoitin iloisin mielin. Se oli täyttä totta, hutiloimisesta tai vajaasta suhteesta ei tulisi mitään. Ei sitten todellakaan, sillä hevosen kanssa,joka ei kunnioita pätkäääkään, ei tulisi toimimaan ainakaan minun kohdallani. Hevosen oli tultava minun luokseni, enkä minä näkisi alentuvasti vaivaa ja menisi sen luokse. En enää, kun olin saanut kuunnella setäni saarnoja vaikka kuin monesti.

Riensin reippain askelein parkkipaikalle. Minulla oli vielä runsaat viisiminuuttia aikaa ehtiä, ennenkuin tuo kärsimätön poika pistäisi tallan pohjaan. Onnekseni Dean odotteli jo sinisen autonsa kanssa pihassa. En itse tosiaan pitänyt väristä, mutta se sopi pojalle hyvin, molemmat olivat suunnilleen saman värisiä. Dean näytti olevan jo paremmalla päällä, luojan kiitos. Istahdin hymyillen autoon ja katsoin poikaan, hän oli ilmiselvästi viettänyt aikaa tyttöystävänsä kanssa, sillä hän jaksoi jopa hymyillä.
- Minkäslainen rutale kyseessä? poika kysyi heti.
- Sellainen erittäin karvainen, harmaa ja pullea poni, hihkutin parhaalle ystävälleni.
- Sä et sitten ikinä pääse eroon tosta sun poni sekopäisyydestä? Dean oli huvittunut. Oli totta että olin heikkona pieniin suloisiin karvaisiin poneihin, mutta hänen ei olisi tarvinnut muistuttaa siitä vielä erikseen. Hymähdin, en jaksanut enään vastata pojalle vaan vilkuilin ulos ikkunasta. Ilta oli kaunis ja aurinko alkoi pikkuhiljaa laskeutumaan. Se kertoi siitä, että pian alkaisi syksy, tulisi pimeää ja kaikki kesän hyvä fiilis katoaisi.

Terv.
Odelie&Rolli

[odelie]

16.10.2010 // Pölytaivas

Päivä oli ihmeellinen. Vaikka tuulikin, oli lämpö varmasti ainakin nollassa, silti aurinko jaksoi edelleen pilkottaa paksujen pilvien takaa. Sininen taivas pilkotti piristävästi ja untuvaiset pilvet peittivat puolettaivaasti. Eräs pilvistä muistutti hurjasti hevosta, jäin tutkiskelemaan sitä tarkemmin. Se kuitenkin katosi nopeasti, kun aurinko paljastui sen takaa ja paistoi suoraan silmiini. Katsoin maahan ja räpyttelin silmiäni, länpö paistoi ihanasti niskaani, enkä ollut uskoa että talvioli edes tulossa vielä. Siitä kyllä muistutti se että varpaani olivat aivan jäässä. Nostin taas katseeni ja siristin silmiäni. Rollin tarhassa näkyi liikettä, se poni ei kuitenkaan ollut harmaa.
- Mikä ihme? ihmettelin ja lähestyin tarhaa.
Ympäri tarhaa ravasi uljaan näköinen öö.. ori. Se olikaunis, islanninhevonen, sen valkoinen merkki päässä sai sen näyttämään erikoiselta. Sen kaunis punertava värityis kiilsi auringon valossa ja sen liikkeet olivat ihme kyllä liitävät. Huokaisin ihastuksesta.

Ori kaarsi päänsä kaarelle ja kuopaisi kerran maata. Lopulta se hölkkäsi portin eteen ja katsoi minua toiveikkaana. Ahaa, se halusi siis sisälle, töihin, mitenvain mutta tälläkertaa ainakaan, en ollut tullut hakemaan sitä, vaan tarhan nurkassa kyhjöttävää kiukkusen näköistä ponia.
- Anna anteeks Rolli, mutta tää herrasmies vie kyllä aikapaljonhuomiota, pahoittelin ruunalle.
Se katsoi minua loukkaantuneena ja painoi korvansa puolittain luimuun. Se jännitti suupieliään ja maiskutti suutaam muutaman kerran.
- Minulle se on ihan sama, kohautin kulmiani ja pujahdin tarhaan sisään.
Istahdin maahan välinpitämättömänä ja katselin puoliksi taivaalle. Rolli tajusi leikin nopeasti, sillä ei ollut aikomustakaan tulla minun luokseni, vaikka tarha kaveri tökki ja hirnahteli ihmeissään minulle. Se huomattavasti luotti ihmisiin sokeasti, hieman hölmö, täytyi myöntää, mutta luonne se on sekin. Hetken rapsutin tarha kaverin turpaa ja se herätti närkästystä Rollissa. Se astui muutaman askeleen lähemmäs mutta jät empimään taas. En antanut sille minkäänmoista huomiota, tiesin että jokainen vihanen vihasi sitä.

Rolli kyhjötti edelleen tarhassa kaukana minusta. Kuitenkin uteliaisuus oli tuonut sitä lähemmäs. Uusi oripoika ei ollut vieläkään luovuttanut, vaan hyöri edelleen ympärilläni kärsimättömänä. Sen touhuaminen sai minut hymyilemään, vaikka asiat eivät olleetkaan omassapäässäni aivan järjestyksessä. Ne hetket kun islanninhevonen jaksoi seistä paikallaan rapsutin sitä lavasta tai päästä. Se kuitenkin kyllästyin seisomaan paikallaan ja lähti välissä nappaamaan heinää suuhunsa. Se katsoi minuun päin hölmistyneenä ja tuijotti niillä suloisen tummillanappisilmillä.
- Älä ole noin söpö, inahdin ihailevasti.
Se sai Rollinkin reagoimaan. Se mulkaisi tarha toveriaan jalähti sitten lähestymään minua. Se asteli lähemmäs korvat luimussa ja heitteli päätään puolelta toiselle muutaman kerran. Se ei pitänyt ideasta, mutta se oli kyllästynyt touhukkaaseen kaveriinsa.
- Hyvä poika, taputin ruunaa ja nousin maasta ylös. Olin vihdoin ja viimein saanut kiukuttelevan ponin kiinni.

***

Katselin Rollin harjaämpäriä. Sieltä löytyi kumisuka, pehmeä harja, kaviokoukku, kampa, mutta ei sitten pölyharjaa. Se herätti minussa jostain syystä pientä ärsyyntymistä. Olin aivan liian kaavoihini kangistunut, joten lähdin etsimään Pepiä. Löysin tytön kentältä ratsastamasta ja huokaisin syvään. Hymyilin ystävällisesti ja yritin muodostaasanoja suustani.
- Öm. Tiedätkö mistä löytäisin Rollille pölyharjan? kysäisin.
- Voit lainata joltain toiselta, mihinköhän ihmeeseen on Rollin oma kadonnut, Pepi ihmetteli.
Nyökkäsin ja palasin sitten talliin. Rollilla oli tympääntynyt ilme kun se tuijotti minua. Se silmät saivat minut tuntemaan syyllisyyttä, en koskaan pitänyt hevosia kiinni ja nyt kun Rolli oli tallin käytävällä molemmin puolin kiinni, se sai omatuntoni kolkuttamaan ovella. Kiitin Miinaa, joka oli jaksanut seisoiskella hetken ponin kanssa ja tyttö katosi katsomaan suloista uutta varsaa.

Tartuin reippaasti kumisukaan. Katselin hetken Rollia, ennenkuin laskin harjan sen kaulalle ja aloin harjayta sitä reippain, pyörivin ja pitkin vedoin. Paksu pölykerros paljastui sen karvojen alta. Yskäisin nopeasti, mutten lopettanut. Käteni alkoi puutua heti, mutta aion saada ponin puhtaaksi hinnalla millä hyvänsä.
Rollin korvat painuivat luimuun ja se alkoi näykkiä ilmee. Se tarttui riimunnarusta kiinni ja vetäisi sitä mielenosoitukseksi. En jaksanut välittää sen kiukutteluista vaan jatkoin harjaamista siitä välittämättä.
- Älä viitti poni, ärähdin kun Rolli potkaisi omaa mahaansa.
Se heilautti päätään uhkaavasti ja kuopaisi vielä maata heti perään. Pudistin päätäni ehkä hieman huvittuneena. Hymy huuliltani ei kuitenkaan kaikonnut hetkeksikään. Tuo suloisen harmaa poni sai minut aina hyvällepäälle.
Nappasin ämpäristä myös löytämäni pölyharjan. Jatkoin sillä sutimista ja joka toisella vedolla puhdistin sen kumisualla. Pöly ympäröi minut ja Rollin. Pidättelin hieman hengitystäni, en halunnut tukehtua pölypilveen, mutta hidastin vauhtia, kun Rolli yskäisi myös. Liika pöly saattoi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.

Noniin. Olin putsannut ponin jo Kumisualla, pölyharjalla ja pehmeällä harjalla, olin putsannut sen kaviot ja kammannut ja setvinyt sen harjan ja hännän. Se oli viittä vaille valmis. Pyöritin kosteaa rättiä kädessäni ja Rolli katsoi minua järkyttyneenä. Hymähdin iloisesti ja aloin sitten vielä hinkata sitä rätillä. Rolli nyökytti päätään käteni tahdissa ja näykkäsi muutaman kerran ilmaa.
Ei ponista sen kummoisemmin likaa enäänlähtenyt. Taputtelin sitä vielä, mutta mistään ei pöllähtänyt pölyä. Katsoin tyytyväisenä ponia,olin suorastaan ylpeä, että olin jaksanut työstää ponia ainakin tunnin. Vaikka vanhan opettajani mukaan harjaus tulisisuorittaakahdessakymmenessä minuutissa perinohjineen, en siltikään halunnut uskoa sitä, halusin samalla luoda siteen ponin kanssa ja harjaustuokio oli mitä oivin.
- Hienoa, sähän olet harjannut Rollin ihan valmiiks, Pepi ihmetteli kiiltävää Rollia.
- Nyt se vie huomion jopa tarhakaveriltaan, tyttö naurahti ja rapsutti epäluuloista Rollia.
- Innostuin nyt vaan vähän kiusaamaan tätä ponskia, naurahdin ja pusutin ruunan turpaa.
Jos poni olisi ollut ihminen sen ilme olisi ollut aivan mahtava ja reaktio suloinen, yäk. Naurahdin ruunalle ja omille ajatuksilleni. Pepi lähti hakemaan ratsastusvarusteita ponille. Ehkä minäkin pääsisin nousemaan vielä joku päivä tuon karvaturrin selkään.

Odelie&Rolli