Oliverin hoitopäiväkirja

[Panda]

nvh-o Vumpuran Olivering "Oliver"

Oliverin omistaa Roosa.

Sivuille »

[Panda]

22.08.10 ~ Satulan sovitusta & tallihommia

Tuttu hiekkatie rapisi mukavasti uuden skootterini alla, kun taitoin matkaa Vumpuraa kohden.
Oli kaunis, ehkä hieman viileäkin sunnuntai-aamu. Linnut liversivät laulujaan ja puiden lehdet värisivät loppukesän vienossa tuulessa.
Olen aina ajatellut, että olen hyvin onnekas, sillä en asu kaukana tallista. Mutta olen silti kateellinen Pepille, joka asuu tallilla, ja miltei omistaa koko tallin. Mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen, että asun aivan Millijoen varrella, kesälaitumien vierustalla, eikä tallille matkaa skootterilla kuin noin 10 minuuttia.

Kun saavuin parkkeerasin menopelini sinisen volkswagenin vierustalle.
Astelin heinäntuoksuiseen talliin, jossa näinkin Pepin parhaillaan tallihommissa - siivoamassa karsinoita.

» Moii Pepi! tervehdin ystävääni iloisesti luoden hymyn huulilleni.
» Ai moi Roosa! Pepi kurkisti karsinasta tervehtiäkseen minua.
» Tulitkos kouluttamaan Oliveria? tuo lisäsi.
» Joo, ajattelin että koulutusta voisi jo pikkuhiljaa aloitella. Kuinkahan tässä käy, vastasin naurahtaen.
» Tarvitsetko muuten apua? kysyin vilkaisten vajaita kottikärryjä ja talikkoa.
» No, kyllä sä saat tallihommia aina tehä jos haluut! tuo vastasi naurahtaen.

Virnistin ja tartuin toiseen talikkoon.
» Aloitan täältä päästä! hihkaisin ja aloin hommiin.

-----------------

» Huhhuh. Valmista tuli, henkäisin ja pyyhin pari hikipisaraa otsalta.
» Tunnen myötätuntoa niitä kohtaan jotka joutuvat siivota yksin suuren ratsastuskoulun kaikki karsinat, naurahdin.
Pepi näytti olevan samaa mieltä.

Vein käytävälle unohtuneen repun heinävintille, omaan kaappiini, joka oli ahdattu täyteen Oliverin kuvia & sunmuita koristeita.
» Rooosaa! kuului yhtäkkiä Pepin hihkaisu alhaalta tallista.
Havahduin kun huomasin jääneeni katselemaan kaapin kuvia
Juoksin rappuset alas ja näin Pepin odottavan minua.

» Tilaamasi satula-auto saapui, Pepi ilmoitti.
» Ainiin! huokasin lyöden käteni otsalleni. Olin unohtanut asian täysin.

Astelin ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Näin sini-valkoisen pakkettiauton tallin pihassa, jonka edessä seisoi jykevähkö mies.

» Sinäkö olet Roosa? tuo kysyi möreällä äänellä.
» Joo, vastasin hieman nolona. » Minun pitäisi hakea ponini laitumelta, en tiennyt monelta tulette.
» Selvä. Katselen sillä aikaa hieman ympärilleni.

Hymähdin ja liukenin pyörötarhan luo. Onneksi mies ei ottanut asiaa vakavasti, ajattelin.
Nappasin Oliverin tummansinikirjavan riimunnarun tolpasta ja pujahdin aidan välistä. Oliverin ja sen kanssa tarhailevan Pablon päät nousivat katsomaan tulokasta. Mutta pian molempien päät katosivat tarhan viimeiseen ruoholänttiin. Marssin Oliveripallon luo, ja klipsautin riimunnarun kiinni. Lähdin taluttamaan pikku orhipoikaa talliin päin.

» Pepi! Voisitko tuoda Oliverin harjapakin? hihkaisin Pepille kun näin tuon vaaleanpunaisen paidan vilahtavan tallikäytävällä.

Oliver alkoi hieman pyöriskellä tallipihalla, mutta sain sen lopulta aloilleen. Sitten harjapakki saapuikin. Otin Oliverin tummansinisestä harjapakista pölyharjan ja harjasin ylimääräiset pölyt satulan kohdalta.

» Noniin, olemme valmiita, sanoin takaisin auton luokse palanneelle miehelle. Mies avasi auton laskusillan ja pääsimme testailemaan satuloita.

-----------------

Pepikin innostui etsimään Pablolle uuden satulan. Kun satulat oli löydetty, vilkaisin kelloa joka näytti jo neljää iltapäivällä. Päätin lähteä kotiinpäin sillä meille olisi tulossa illemmalla vieraita. Joten siirsin kouluttamisen seuraavaan kertaan. Vein satulan satulahuoneeseen, Oliverin omalle paikalle, ja oliverin takaisin tarhaan Pablon kanssa.

Moikkasin vielä Pepiä ennenkuin käynnistin vaaleanpunaisen skootterini. Jälleen oli mukava päivä tallilla takanapäin.

1HM

[Panda]

23.08.10 ~ Lapsen opetusta

Heitin koululaukkuni heinävintin resuiselle sohvalle. Seinällä tikittävä kello näytti neljää. Olin tullut suoraan tallille suoraan koulusta, ja olo oli sen mukainen. Istahdin tuolille pöydän ääreen ja kaivoin laukusta hieman rusentuneen voileivän ja juomapullon. Aloin ahneissani mussuttamaan ruisleipää jonka olin aamulla kiireissäni evääksi tekaissut. Yhtäkkiä portaikosta ilmestyi brunette tyttö reippain askelin. Minut huomatessaan tuo loi minuun vienon hymyn, ja istuutui minua vastapäätä olevalle tuolille napaten pöydällä nököttävästä korista yhden keksin.

» Mooi, tervehdin tyttöä varovasti.
» Heii, tuo vastasi siirtäen katseensa minuun.
» Sinä olet siis joku niistä uusista hoitajista? kysyin tuolta.
» Jjoo, olen Pauliina, mutta kutsu minua vain Puckiksi, Puck esittäytyi.
» Ketäs sinä sitten hoidat? kysyin ystävällisesti.
» Rö... Rollia siis, Puck vastasi ja hymähti.
» Selvä. Minä olen Roosa ja omistan tuon Oliverin, minä puolestaan esittäydyin.
» Ooi, Oliveri on tosi söpö, Puck totesi.
» Mutta taidan tästä nyt lähteä aloittelemaan Oliverin koulutusta, moikka! sanoin.
» Moii, Puck sanoi.

Tungin lopun leivän suuhuni, nappasin juomapullon matkaani ja lähdin rappusia päin.
Juuri kun pääsin alas, Pepi asteli talliin kypärä päässä ylvään risteytysponinsa, Pablon kanssa.

» Moi Pepii! tervehdin tyttöä iloisesti hymyillen.
» Heivain, tuo tervehti ehkä iloisemmin.
» Miten meni? Onkos kenttä vapaa? kysyin.
» Loistavasti! Hypättiin vähän esteitä. Joo ja kenttä on nyt vapaa, tuo ilmoitti.
» Hyvä, mennään Oliverin kanssa aloittelemaan treeniä tälläkertaa selästä käsin, sanoin innoissani.
» Oi hienoa! Onnea peliin, tuo sanoi naurahtaen.

Nappasin Oliverin harjapakin harjakaapista ja astelin tuon karsinalle. Nappasin riimunnarun ja sidottuani orin tiukasti kiinni aloittelin harjaamisen. Olin jo aijemmiin totuttanut orin satulaan ja suitsiin. Vaikka Oliverilla ei vielä pari päivää sitten satulaa ollutkaan, sain lainata Bambin satulaa satulaan totuttamiseen. Perhoset tanssivat ripaskaa vatsanpohjassani, vaikka luottamukseni Oliveriin oli miltei sataprosenttista, olihan tämä ensimmäinen kerta tuon selässä. Itseasiassa en ole koskaan ennen kouluttanut hevosta, mutta uskon että saan tarvittaessa Anulta apua.

Laskin viimeisen työvälineen, eli kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja kiikutin tuon takaisin hyllyyn. Sitten lähdin noutamaan Oliverin varusteita, jotka löytyivät mukavasti omilta paikoiltaan. Nostin tummansinisellä satulahuovalla varustetun yleissatulan kakkostasolta, ja poimin suitset koukusta. Palattuani karsinan luokse aloitin varustamisen.

------------------

Ponnistin nuoren vuonohevosen selkään varmoin ottein. Onneksi olimme jo harjoitelleet aijemmin selkäännousua joten se osuus kävi suhtkoht rivakasti. Olin saanut Pepin apuun varmistamaan jotta kaikki sujuisi mahdollisimman ongelmitta.

Annoin ensin orin kävellä pitkin ohjin, jotta tuo saisi totutella painoon selässä. Kaikki näytti sujuvan hyvin. Yhtäkkiä Oliver lähti laukkamaan pukkeja heitellen kentän toiseen päähän. Keräsin äkkiä ohjat käteen ja ohjasin kevyesti päin aitaa. Yritin silti pysyä mahdollisimman tyynenä.

------------------

» Huhhuh, huokaisin kun laskeuduin noin tunnin ratsastuksen jälkeen selässä.
» No mutta teillähän meni ainakin lopussa oikein hyvin! Pepi kehui.
» Noniin, täytyy kyllä sanoa että Oliver on tosi oppivainen, naurahdin ja taputin orin hikistä kaulaa.
Oliver pärskähti ja heilautti päätään. Poimin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan ponia talliin päin.

Tallissa riisuin ratsuni varusteet ja vein tuon Pablon kanssa tarhailemaan. Oliver oli oppinut tänään tuntemaan ratsastajan selässään, ja tottelemaan joitakin apuja. Tunsin ylpeyttä pienestä ponilapsestani. Päivän päätteeksi kävin Pepillä syömässä Minnan valmistamia kalapuikkoja & perunamuusia, ja juttelimme kaikessa rauhassa tärkeimmästä asiasta - eli poneista.

2HM

[Panda]

24.10.10 ~ Yöratsastus

Himmeä kuunvalo loisti tallin likaisesta ikkunasta. Avasin Oliverin karsinan liukoven joka päästi inhottavan kitinän.
» Hei nää ovet pitäis rasvata joskus, totesin.
» Haha joo-o oon ihan samaa mieltä. Ois kiva jos Sampo sais sen aikaseks, Pepi vastasi Pablon karsinasta virnistäen.

Pitelin kuolaimia lapasieni välissä toivoen että nuo lämpenisivät nopeasti. Tallin hiljaa tikittävä kello näytti puolta yhtä. Meidän piti viettää tavallinen elokuva-ilta Pepin luona, mutta näköjään ilta piteni ja jäinkin yöksi. Päätimme lopuksi käydä vielä ratsastelemassa pilkkopimeässä maastossa. Pujotin suitset Oliverin päähän joka otti nuo hieman vastahakoisesti vastaan. Vuonoponi yritti pyöriä ympyrää niin monta kierrosta että voittaisi vaikka maailmanennätyksen, mutta minä estin tuon aikeet samantien.

» Me ollaan valmiita, lähetäänkö? Pepin ääni herätti minut ajatuksistani.
Tökkäsin kypärän päähäni ja talutin Oliverin Pablon perässä tallista. Hyppäsin vaivatta Oliverin pyöreeseen selkään, ja tein nopeasti pari pidätettä että Pablon selkään lähdimme löysin ohjin kävelemään metsätietä pitkin, Pablon tietenkin kärjessä.

» Ravataanko? Pepi kysyi.
Nyökkäsin ja siirryimme raviin. Oliver olisi kyllä ollut halukas laukkaamaan, ja sain tehdä aika paljon töitä jotta askellaji pysyisi ravissa. Pian tuli sumun peittämät pellot näkyviin, ja siirsimme käyntiin. Pepi vilkaisi minua ja minä nyökkäsin, menisimme siis pellolle laukkamaan. Kaduin jo hetken etten ottanut mitään remmiä kaulan ympärille, mutta sitä en kerennyt kauan miettiä sillä olimme jo pellolla, energiaa ja intoa puhkuvien ponien selässä. Ei tarvinnut kuin liikauttaa pohjette viisi senttimetriä kun jo kiisimme pitkin peltoa. Minulla oli pieniä vaikeuksia pysyä Oliverin voimakkaassa laukassa, mutta kun mukauduin laukan tahtiin siellä pysyminenkin oli helpompaa. Nautin vauhdin huumasta, joka loppui aivan liian lyhyeen kun pelto saavutti loppunsa. Siirsimme ponit raviin ja lähdimme ravailemaan tallia kohti.

Saavuimme tallipihaan käynnissä, ja nousimme pois ponien selästä. Hoidimme maastoponimme ja painuimme pehkuihin, huomennahan olisi taas koulua. Juttelimme kylläkin vielä Pepin kanssa mukavasta maastoretkestä, teemme tälläisen taatusti toisenkin kerran.

3HM