Tedin hoitopäiväkirja

[Karoliina]

Enchanted GB "Tedi"



Omistaja: Karoliina
Hoitaja: Ei oteta!

[Karoliina]

06.09.2010. Tervetuloa uuteen kotiin, Tedi! ~ Tarina eiliselle

Pyöräni suti kohti uutta tallia, tänne oli siis Tedin määrä muuttaa muutaman tunnin kuluttua. Kurvasin mutkassa, hidastaen hiukan vauhtiani, tallirakennuksen pilkistellessä koivupuiden lomasta. Olin piipahtanut aikaisemmin Vumpuran tiluksilla, silloin kun olin etsiskellyt ruunalleni kattoa pään päälle. Ja tämä oli tuntunut heti oikealta paikalta niin minulle, kuin kimolle welshmountainille.
"Heippa, sinähän olet aikaisessa!" Kuului iloinen tervehdys tallin ovelta, kun parkeeraasin pyöräni seinustaa vasten. Huiskautin kättäni tervehdyksesi tallin omistajalle, Minnalle, joka näytti olevan aamuruokia jakelemassa. Käppäilin naisen luokse ja tervehdin tätä vielä ihan oikein suullisestikkin.
"Päätin tulla katselemaan vähän paremmin näitä tiloja, ennen kuin Tedi voi majoittua. Ruuna tulee noin kello 13, pääsee silloin vasta lähtemään vanhasta kodistaan" Hymyilin naiselle, joka vastasi nyökkäyksellä. Hetken aikaa juteltuamme niitä näitä, Minna johdatti minut sisälle talliin.

"Tässä onkin sitten näitä meidän tallin omia heposia. Toivon mukaan Tedi saa jostakin niistä hyvän kaverin. Muistanko oikein, että sanoit ruunan olevan jo 19?" Minna kysyi, katsahtaen hymyillen suuntaani. Nyökkäsin. "On siinä jo ikää ponilla, eläkkeelläkös jo on, vai?" Pudistin päätäni ja sanoin Tedin tekevän vielä pienimuotoista työtä, pääsääntöisesti maastoilua ja pientä kouluvääntöä. Ruuna ei enään esteisiin paljoa koske, jalat kun ovat jo sellaiset mitkä ovat.
"Katsele vain rauhassa paikkoja tarkemmin. Niin ja muuten, Tedin karsina on sitten tuolla, purutimme sen jo eilen valmiiksi, ettei sinun tarvitse sitä tehdä" Minna hymyili ja sujahti norjanvuonohevosen karsinaan. Hymyilin itsekseni, lähtien kiertelemään tallin tiloja ja katselemaan Tedin uutta kotikarsinaa.

Olin kerennyt kuljeskella jo ristiin ratsiin tunnin verran, höpistä Minnan ja tämän tyttären, minua vuotta nuoremman, Pepin kanssa ja tutustua tallin hevosiin. Vilkaisin kännykkäni kelloa ja näin sen olevan jo puoli yksi. Syvään huokaisten kävelin ulos ja istuduin koivupuun alle. Enempää en sitten muistanutkaan, kun nukahdin. Heräsin hiukkasen myöhemmin siihen, kun kuulin raskaan ajoneuvon kulkevan tallille vievää hiekkatietä. Ponnistin itseni raskaasti ylös ja venyttelin. Näin myös Pepin vilkaisevan tallin ovelta ulos kohti hiekkatietä. Katsahdin äänen suuntaan ja kerkesin nähdä lava-auton pyyhkäisevän ohitseni ja myöhemmin sen ollessa jo tallipihassa. Auto sammui ja ulos nousi ruskeahiuksinen, noin yli kaksikymppinen nainen, joka tervehti tuttavallisesti tallin ovella olevaa Pepiä. Myös Minna pisti päänsä esiin ja viittelöi naista kohti häntä. Hymhätäen vilkaisin vaihteeksi kelloa, ja hoksasin sen olevan jo kymmentä vaille yksi.
"Karoliina, tule vain sisälle, eikös Tedin pitäisi jo kohta saapua?" Nyökkäsin ja kävelin mahdollisimman reippain askelin sisälle talliin. Katsahdin vasta tallille saapunutta naista ja kuulin tämän esittelevän itsensä Anuksi. Vaivalloisesti sain sanottua etunimeni ja siinä sivussa mainitsin myös lempinimeni. "Sua sitten varmaan kutsutaan täällä aika herkästi Karoksi" Pepi naurahti, viitaten äskeiseen lempinimeeni. Nyökkäsin ja väläytin nopean hymyn.

Istuskellessani hetken aikaa Minnan kahvikupposen ja uunituoreiden pullien tykönä, kuulin auton ja mahdollisesti trailerin äänen kaikuvan hiekkatiellä. Könysin ylös penkiltä ja kurkistin vauhdikkaasti ikkunasta, huomatakseni edes vilauksen trailerin perästä. Kiitin nopeasti kahvista ja pullasta, ampaisten alas portaita tallin läpi ulos. Tervehdin iloisesti ja pirteästi Tedin entistä omistajaa, kysellen ruunan kuulumisia. "Tedi voi koko matkan oikein hyvin, mitään ihmeempiä ei tapahtunut" Tyttö hymyili ja lupasi laskea rampin alas, kun pujahtaisin sivuovesta ruunani luokse. Avasin sivuoven ja sukelsin pimeään kopperoon, tuntien Tedin pehmeän turvan lähellä olkapäätäni. Hymyilin pimeässä, silittäen ruunan kaulaa hellästi, irrottaen samalla riimunnarun irti tolpasta. Puhelin rauhallisesti Tedille, jolla ei tosin ollut näkyvissä minkäänlaisia oireita sterssistä. Huikkasin rauhallisella äänellä käskyn avata trailerin ramppi. Samassa trailerin perä laskeutui hillitysti alas ja tömähti pienesti tallipihan pohjaa vasten. Vasta nyt näin Tedin kokonaan valossa ja se näytti söpöltä kuljetusloimessaan. Rauhallisesti kehotin Tediä pakittamaan, ja ruuna teki työtä käskettyä. Sille oli todella tuttua kulkea trailerilla, ikääkin oli yhtä paljon kuin kokemuksia. Tedi iski kavionsa Vumpuran tallipihaan ja itse liukastelin alas trailerin ramppia. Näin Pepin, Minnan, Anun ja neljännen, hiukan tuntemattoman tytön katselemassa ovelta. Hymyilin nopeasti heille, kääntäen Tedin tallipihalla. "Tässä on nyt sun uusi koti, toivottavasti viihdyt" Lepertelin ruunalle, suukottaen sen pehmeätä turpaa.