|
Post by Pepi on Jul 31, 2010 7:29:54 GMT -5
hafl-t Treceira Ponderosa "Ponde"Pondea hoitaa Meeba. Sivuille »
|
|
|
Post by Meeba on Aug 22, 2010 12:01:18 GMT -5
Saapuminen
Otin laukkuni mukaan, jossa oli eväitä sun muita juomia. Ratsastussaappaatkin minulla oli jo jalassa. Näin saapuvamme Vumpuran pihaan. Ei voi olla totta, ihanaa, että he valitsivat minut hoitajaksi! "Moikka, tuu hakee sitten yheksältä." Sanon ja suljen auton oven astuessani pois punaisesta Fordista. Isäni heilauttaa kättäni minulle vielä kerran. Sitten, lehtien tipahtelemisen keskellä kävelen eteenpäin, selkeää polkua pitkin maisemia katsellen. Huomaan parin kauniin hevosen laiduntamassa tarhoilla. Jatkan matkaani päärakennukselle. Pian, ovella, vastaani tulee pirteä, hymyilevä nainen. "Hei! Oletko sä Meeba?" Hoikka nainen kysyi. "Olen.. oletko sä Pepi?" Kysyin vuorostani. "Olen", Pepi naurahti väliin, "tervetuloa Vumpuraan. Ponde on tarhassa. Ota riimu tästä, päästään suoraan kattomaan miten teillä sujuu." Hän sanoi ja heitti minulle haflinginhevosen riimun. "Kiitti!" Huikkasin, kun olin jo lähtenyt tarhoille päin. Noniin, nyt pitäisi bongata Ponde tarhoilta. Surffasin katseellane tarhoja läpi, kunnes silmäparini jäivät tapittamaan ruohoa syövää Pondea. Kävelin innokkaana tamman luokse, ja ojensin käteni nuuhkittavaksi. Haflingertamma nosti päänsä korkealle, ja pirtsakasti se laukkasi ympyrän pukkilaukalla. Sitten se heitti päätään, mutta uteliaasti rauhoituttuaan Ponde tuuppasi minua pehmoisella turvallaan, niin, että horjahdin taaksepäin. "Hei!" Huudahdan, mutta tasapainon säilyttäessäni kykenen taputtamaan Pondea kaulalle. "Sä taidatkin olla hupsumpi otus", juttelen, ja poimin maasta juuri kastunutta ruohoa. "Haluutko sä syödä?" Kysyn, ja ojennan käteni tammalle, joka nappaa ruohon heti suuhunsa. "Okei, suunnitelma olis siis se, että mä hakisin sut sisälle hoidettavaks." Kerron tammalle, joka siirtää korvansa kiinnostuneena eteen. Avaan portin, ja odotan tamman tulevan luokseni. Hitaasti löntystelevä Ponde seisahtuu, ja odottaa minun laittavan sille riimun. Suljen aidan Ponden seuratessa minua, ja lähdemme kävelemään talliin.
Tallissa minua odottaa riemukas vastaanotto. Kaksi koiraa juoksevat suoraan syliini, ja siitäkös Ponde säikähtää. Pepi tulee ottamaan koirat pois tieltäni, ja vien Ponden karsinaansa Pepin johdolla. Sitten haen harjapakin, ja kiiruhdan takaisin Haflingerin karsinaan. Jätän karsinan oven raolleen, mutta sidon Ponden. Sitten avaan harjapakin, ja otan esiin pölärin. Sillä harjailen, pyörein liikkein pölyt pöis neitosen ruskeasta karvapeitteestä. Parin viiden, kymmenen minuutin kuluttua vaihdan harjaa; otan esiin kumisuan. Sillä saa hyvin mutapaakut pois turkista. Mutta ei Pondella pahemmin ollut tullut karvaan kertyneitä mutapaakkuja - päinvastoin, ainoastaan lautasissa oli mutaa. Ja nekin sai hyvin pois. Sitten hain tamman varusteet. Laitoin yleissatulan paikalleen tamman selkään, ja suitset tamman päähän. Ensin lämmitin kuolaimet, ja tarjosin ne Pondelle.
Varusteiden laiton jälkeen kykenimme lähtemään kentälle. Minulla oli raippa mukana, ties vaikka Ponde olisi maailman laiskin poni. Hah, tuskinpa. Pepi ja hänen äitinsä, Minna olivat tulleet katsomaan ratsasteluani, ja pian myös vaaleahiuksinen tyttö, Roosa nimeltään. Minä esittelin itseni nopeasti, ennen kuin aloin ratsastamaan. Nousin vasemmalta puolelta tamman selkään, laitoin kypärän kiinni, ja laitoin hanskat käteen. Kentän keskelle oli asetettu kolme estettä. Me kokeilisimme esteitäkin, mutta ensimmäiseksi harjoitukseksi riittäisi kouluratsastus - olemmehan vasta tutustumassa Ponden kanssa toisiimme. Raippa oli kädessäni. Otin normaalisti, tottuneesti ohjat käteeni, ja maiskutin Ponden liikkeelle. Ensin menimme alkukäynnit, ja sitten menimme raviin. Koetin saada Ponden lisättyyn raviin. Ensin tuli pieni mutka. Ponde ei suostunut edes ravaamaan. Niinpä käytin, ah, niin rakasta raippaani. Ja hetikös tamma lähti, ensin hieman tanssahdellen paikallaan, matkaan. Kiersimme, Ponde ylväästi kaula kaarella, kentän ympäri lisätyssä ravissa, minä tottuneesti pomppien mukana. Joku taputti yleisössä. Mutta ei ollut aikaa katsoa, kuka. Katsoin nimittäin keskittyneesti Ponden liikkeitä. Sitten siirryimme laukkaan. Pidin Ponden tasaisessa, keskittyneessä laukassa. Ensin menimme kierroksen ilman esteitä, sitten siirryimme sarjaesteille. Esteet olivat alle 55 senttisiä, eiköhän Ponde ne pääsisi aika kevyesti. Käänsin Ponden kentän keskelle, esteille. Rempseästi hypähdellen Ponde ja minä ylitimme esteet. Ja ihme kumma, keinuin eestaas, mutten tippunut selästä. Yleisö taputti, uudestaan. Pepi huusi: "Hyvä, Meeba!" Hän oli hirmu mukava persoona. Kannustava, no, hänenlaisensa ihminen on varmasti todella suosittu. Mutta olen minä itsestänikin mukava persoona. Käänsin Ponden vastaiseen suuntaan, ja menimme kentän ympäri, ja sitten kaarsimme taas huimalla vauhdilla esteille. Ponde heitti päätänsä kerran, ennen estettä, ja sitten poni hyppäsi liidokkaasti kaikki kolme estettä, uudestaan. Pepi, Roosa, ja Minna taputtivat minulle taas. "Jees, eiköhän tää riittäis ekaks päiväks", totean, ja pysäyttelen Pondea rauhallisesti, ravista käyntiin. Ponden suusta tulee valkoista vauhtia, ja se pysähtyy hikisenä käskystäni. Nousen tamman selästä, ja vien talliin, pesuboxiin.
Olen riisunut varusteet tammalta, ja sitonut kiinni. Pepi puolestaan suostui viemään kamppeet takaisin satulahuoneeseen. Avaan letkun, ja alan suihkuttamaan ensin tamman hikisiä jalkoja. Ponde seisoo rentoutuneena vierelläni, ja minä juttelen tammalle samalla. "Olit tosi hyvä esteillä", kehun velttoa tammaa, joka pitää rauhallisena korviaan sivulla minun suihkuttaessa nyt toisen kylkeäkin. Pesemisen jälkeen vien tamman karsinaan, ja harjailen rauhassa. Pian kellokin täyttää jo yhdeksän, ja tiedän että minun pitää lähteä kotiin. Hyvästelen tallin väen, erityisesti Ponden, ja lähden parkkipaikalle, autolla kotiin, väsyneenä, mutta onnellisena. Tämä oli, se ensimmäinen, ihana päivä Vumpurassa.
Meeba ja Ponde 1hm
|
|
|
Post by Meeba on Aug 24, 2010 7:11:18 GMT -5
Komealla kaarella alas
Olin tullut tallille pirteästi virnistäen. Olin saanut Ponden juuri kuntoon. Lähdin taluttamaan haflingertammaa karsinasta. "Hei!" Huudahdin iloisesti Pepille, joka pirteästi heilautti kätensä ilmaan. Pysähdyin tytön luokse, joka alkoi silittää Pondea. "Meettekö esteitä?" hän kysyi. "Joo, maneesissa", hymähdin. Pepi nyökkäsi, ja jatkoimme matkaa tallipihalle. Nousin sitten Ponden selkään, ja ratsastimme maneesiin. Matkalla aloin nauramaan, kun näin Pepin jahtaamassa Pabloa. "Pepi, kyl sä saat sen vielä kiinni!" Huudan naurua pidätellen, ja nostan tammaseni kanssa laukan.
Kiidämme pitkin hiekkatietä sora ja hiekka, kivet ja männynkävyt lentäen. Olemme laukkaamassa maneesille. Sitten jarrutan Ponden kanssa, ja pysäytän tamman kokonaa. Katson kaksi kertaa molempiin eri suuntiin. Sitten huomaan maneesin. Kävelemme sinne rauhallisesti, ja sitten nousen selästä ja vien Ponden sisään.
Huomaan jonkun tytön olevan maneesissa Vumpuran hevosen, Rollin kanssa. "Hei!" Tervehdin, kurkkaan toisen suuntaan ja hymähdän. Tyttö säpsähtää, ja Rolli peruuttaa. "A-anteeksi, ei ollu tarkotus.." Pahoittelen ja huomaan tytön katsovan minua vaan nauraen. "Ei se mitään. Mä oon Pauliina. Sano vaan Puckiks", tyttö esittäytyi hymyillen. "Joo, mä oon Meeba." Sanon, ja talutan Ponden sisälle. Nousen sisälle, ja alan ratsastaa alkukäynnit Pondea pitäen silmällä. Puck:kin sai Rollin rauhoitettua, ja sitten kaksikko alkoivat ravata. Kentän keskelle oli asetettu neljä estettä. Minä nostin Ponden raviin, ja kiersimme pientä osaa kentästä kerran tai pari. Sitten maiskutin tammuskan laukkaan, ja ohjasin toisen esteelle. Hyppäsimme neljän esteen jumppasarjan kevyesti liidellen. Ponde keskittyi hyvin, ja tamma hyppäsikin oikein mainiosti. Seuraavalla kierroksella teimme saman homman, hyppäsimme vain eri suunnasta. Siellä lähestyminen oli hieman vaikeampaa. Pääsimme kaikki kolme estettä, ennen kuin Ponde kielsi esteelle. Minä lensin satulasta komealla kaarella alas. "Meeba, sattuko!" Puck huudahti ja laskeutui Rollin selästä nopeasti, ja juoksi minun luokse. Makasin maassa liikkumatta. Sitten seurasi hetken hiljaisuus. Sitten repesin nauruun. "No ei sattunu, ookoo mä olen", nauraa käkätin ja kiitin Puckia silti. Loppupäivän vietinkin Ponden kanssa rauhallisemmin. Ei esteitä.. ehkä huomenna tai ylihuomenna sitten. Luulen kuitenkin että ensi kerralla menemme maastoon.
Meeba ja Ponde 2hm
|
|
|
Post by Meeba on Aug 24, 2010 7:24:41 GMT -5
Kuten lupasimmekin, kävimme Pondeliinin kanssa maastossa. Tässä vähän näytettä siitä, millainen metsä oli. Tässä hieman näyttöä siitä, miltä metsässä näytti. Kävimme siis maastoradalla, metsänreunalla. Meeba ja Ponde 3hm
|
|
|
Post by Meeba on Aug 24, 2010 7:30:06 GMT -5
Millainen Ponde on...
T amma R akas E loisa C ute (Englantia, söpö) E rilainen kuin muut ponit I hana R akastavainen A utuas
P ullaponi O malaatuinen N allekarhu D Dancegirl (Englantia, tanssityttö X'd) E rityisen tärkeä R empseä O saava S ivistynyt A sukas Vumpurassa
Meeba ja Ponde 4 hm!!
|
|
|
Post by Meeba on Aug 25, 2010 7:38:20 GMT -5
Maastoretki - 25.8.10
"Ponde!" Komennan tammaa, joka saa steppikohtauksen minun vahingossa osuen toisen reiteen. "Äläs nyt turhia säiky", mutisen tammalle ja taputan tätä. Sitten toinen katsoo alaspäin ja pärskähtää. Kiinnitäm satulavyön sopivaan reikään, ja juttelen tammalle samalla. Tänään voisimme käydä maastossa, taas.
Kun olen saanut tammalle suitset, lähden taluttamaan neitokaista pihalle. "Hei, rauha", kehotan tammaa kun huomaan sen hyppivän sinne tänne Vumpuran koirien temmeltäessä lähellämme. "Menossa maastoon?" Kuulen Pepin äänen, kun olen Ponden selässä. "Joo. Sä?" Vastaan ja katson tyttöä. "Joo, Pablon kans." Tyttö virnistää, "mennäänkö samaa matkaa?" hän jatkaa lausettaan. Nyökkään hiljaa hymyillen, ja ohjaan Ponden maastoreitille.
Parinkymmenen minuutin päästä olemme maastoesteitten luona, ja me molemmat ohjaamme ratsujamme laukkaan. "Pablo saattaa sitten kuumua helpostiiiiih!" Pepi huutaa, kunnes toisen lause venyy huomattavasti Pablon äkkinäisestä pukista. "Rauhassa!" Pepi kehottaa hevostansa ja vetää toisen ohjista hiljentäekseen vauhtia. Ponde polkee maata hermostuneena. Se haluisi jo esteille. "No näyttää siltä että Ponde haluaa esteille. Menkää vaan", Pepi kehotti. Nyökkäsin jälleen ja ohjasin Ponden kaatuneille tukeille. Menimme kevyesti jumppasarjan, jonka jälkeen nostin kiitolaukan. "Me tullaan perästä!" Pepi huutaa perään, ja sitten tyttökin ohjaa Ponden esteille. Päivä sujuu kevyesti tukkien yli liidellen. Ja pian olemmekin hoitaneet Ponden ja Pablon kuntoon.
Meeba ja Ponde 5 hm
|
|
|
Post by Meeba on Aug 25, 2010 7:40:19 GMT -5
Runoilua.
Tässä sulle tamma hieno, ei toinen ole ruma, ei liero. Ponde, haflingeri tamma, ei ole ollutkaan mamma.
Meeba ja Ponde 6 hm
|
|
|
Post by Meeba on Aug 25, 2010 7:41:50 GMT -5
Vitsi;
Mikä on ruskea, mudassa lilluva pyöreä pallo?
V: No Ponde piehtaroimassa, tietysti!
Meeba ja Ponde 6 hm
|
|
|
Post by Meeba on Sept 15, 2010 12:03:32 GMT -5
Iltakäynti
"Huooh. Kappasta moi Ponde!" Hymyilen hoitsulleni ja rapsutan tammaa hetken. "Mennään sisälle." Sanon ja talutan tamman sisälle. "Harjaan sut nopee nii sit lähen kotiin. Käykö?" Hymyilen tammalle, joka seisoo paikallaan pärskien ja häntäänsä huiskien. Harjaan Ponden, sitten otan riimun pois. "Nonni, eiköhän nyt oo parempi." Hymyilen. Taputan tammaa, sitten moikkaan tälle.
7 hm
(Sori sekava, mutta tehty sekavassa mielentilassa
|
|
|
Post by Meeba on Sept 23, 2010 7:44:56 GMT -5
Lonely, i am so lonely, i have nobody, i'm in my own...
Rankkasade saa minut itkemään vielä enemmän. Istun tarhan aidan päällä, kaatosateessa, hupparia vetäen vain ylemmäs. Hingun vielä vähän väliä yskääni, mutta enemmin itken. Olen peittänyt meikistä levinneet kasvoni pitkiin hupparin hihoihini, ja vartaloni kohoaa vähän väliä minun huokaistessa syvään. Pepi tulee hakemaan hevosia pois ulkoota. "Meeba?" Tyttö kysyy ihmeissään. Nostan meikistä levinneen kasvoni ylös ja räpytän ripsiväristä täynnä olevia silmiäni. Niiskautan. "Mikä nyt on?" Tyttö kysee ja istahtaa vierelleni, laskee kätensä olkapäilleni. "Mä.. koulussa menee muuten hyvin... mutta.." Niiskahdan. "Mutta mitä?" Pepi katsoo minuun kysyvästi, ja silittää samalla Pabloa, joka on tullut Ponden kanssa katsomaan tapahtumaa. "Mutta musta tuntuu että mun ihastus ei vastaa mun tunteisiin yhtään." Purskahdan taas itkuun. "Se flirttailee koko ajan muille meiän luokkalaisille!" Itkeä pillitän. Ponde tulee aidalle ja tuuppaa minua. Tamma asettuu mukavasti vierelleni, ja minä laskeudun aidalta silittämään ponia.
"Kyllä se siitä... aivan varmasti sillä on jotain tunteita sua kohtaan!" Pepi lohduttaa vienosti hymyillen. Sade loppuu yllättävän pian, ja aurinko pilkistää suurien harmaiden pilviverhojen takaa. Kummallista. Aurinko paistaa, mutta minä en. Aurinkoisilla säillä minä yleensä paistan kuin naantalin aurinko. Mutta nyt en. Rapsutan edelleen niiskuttaen Ponden otsaa, jolloin tamma sulkee silmänsä ja lepuuttaa takastaan. "Laitetaas ponit kuntoon sisälle viemistä varten." Pepi sujauttaa Pablolle riimun päähän, ja samoin minä Pondelle. Me viemme ponit karsinoihinsa, ja harjailemme ne jutellen. "Sä osaat olla niin ihana persoona, Pepi!" Kehun hieman piristyneempänä tyttöä, joka punastelee ja heilauttaa vaatimattomasti kättään minulle. "Pah. Mutta tallilaisilla on parempi olla hyvä mieli, kun huono." Pepi taputtaa Pabloa, joka syö samalla heiniä tytön laittaessa sille loimea. Paljon parempi olo, kiitos Pepin. Huokaan helpotuksesta ja halaan Pondea.
8 hm!
|
|
|
Post by Meeba on Sept 23, 2010 7:48:11 GMT -5
Siis TÄMÄN kuvan minun olisi pitänyt lisätä jo aikoja sitten. Mutta, tässä se nyt on. 9 hm =)
|
|
|
Post by Meeba on Sept 23, 2010 9:16:28 GMT -5
Piirsin ajanvietteeksi tämän. Oma mielipiteeni. Kuva meni ihan perskannikalleen, ja väritkin meni päin perskannikkaa. :__:'' Rääh. Mutta olen tuhma. Lisäsin sen silti. 10 hm.. 8)!
|
|
|
Post by Meeba on Sept 26, 2010 10:54:01 GMT -5
Well we don't mind at all
"Näin, tiesin että osaat!" taputan tammaa hymyillen, kun onnistuimme jälleen yhden esteen ylittämisessä. "Helou!" Miina avasi maneesin oven, ja Ponde teki yllättävät kolme sivuaskelta. "Mooi Miina!" Tervehdin hymyillen. "Mitäs sä?" Kysyn maiskuttaessa Ponden uralle ravissa. "Hyvää. Sopiiko tänne tulla?" Tyttö kysyy pitäen hörisevän Pollyn ohjista kiinni. "Joo sopii, ei meitä haittaa jos saadaan seuraa, vai mitä?" Katson Pondeen, joka suuntaa korvat höröllä Pollya ja Miinaa kohti. Pysäytän tamman pian ollessamme ihan lähellä. "Mä aattelin Pollyä liikuttaa täällä, sille tekee ihan hyvää ravailla tuon varsansaannin jälkeen." Miina hymyili ja taputti vielä hieman pömppömahaista tammaa, joka tutki uteliaana taskujani. "Ainiin, tietenkin, onnea varsan johdosta!" Onnittelin silmät säihkyen. Intoa. Tai jotakin vastaavaa. "Mut me jatketaan tästä näin, mennään esteitä." Sanon Miinalle, joka nyökkää. Maiskutan ratsuni laukkaan. Maneesin hienojakoinen, hieman rusehtava hiekka pöllyää Ponden pyöreitten kavioiden alla. Esteelle tullessamme suuntaan katseeni eteenpäin, enkä pälyile maahan. Miina katsoo jännittyneenä, onnistummeko.
Pian tunnen olevani ilmassa. Nousen hieman seisomaan, ja puristan suht tiukasti ohjista kiinni. Lopussa nojaan taaksepäin hyvässä tasapainossa. Päädymme maahan turvallisesti, ja jatkamme matkaa laukassa. Miina hymyilee ja kehuu meitä. "Loistavaa!" Tyttö taputtaa innoissaan taluttaessaan Pollyä ympäri maneesia. "Kiitos. Ratsastatko vai juoksutatko tammamammaa?" Kysyn hymyillen. "Juoksutan. Mutta ei teiän vielä tarvii lähtee." Miina hymyilee. "Voin ihan vaan taluttaa", Miina hymyili ja lähti juoksemaan Pollyn kanssa. "Oh, toki me voidaan häippästäkin", nyökkään oven suuntaan. Miina pudistelee päätään ja kieltäytyy. "Ei, en anna teiän lähteä!" Tyttö nauraa hekottaa hetken leikillään. Pian maneesiin tulee muitakin tyttöjä. Pepi. Ja Pablo. "Pepi, morjens!" Tervehdin reippaasti. Punahiuksinen nainen ja ruskeaharjainen Pablo tulevat maneesin ovesta pirteänä. "Moi, tytöt!" Hän tervehtii. "Sopiiko teille..." "JOO SOPII", vastasimme Miinan kanssa keskeyttäen naurahtavan Pepin lauseen. "Öh.. Oolrait", tyttö vastaa hieman yllättyneenä. Hän nousee päätään viskovan Pablon selkään. Jatkamme ratsastamista pian.
11 hm
|
|
|
Post by Meeba on Sept 26, 2010 10:57:10 GMT -5
|
|
|
Post by Meeba on Oct 17, 2010 11:16:34 GMT -5
Shooting stars
Käppäilin tallille hymyillen. Olisi taas aika hakea Ponde tarhoilta. Pian minua vastaan tuli Odelie. "Odelie... Miten sä..?" Minähän hämmästyin ja juoksin halaamaan tyttöä. "Meeba? Moi, säkin täällä?" Tyttö halasi takaisin ja hymyili. "Ajattelin samaa sulta kysyä. Hoidan Pondea, ketäs sä?" Hymyillen kysyin tytöltä. Samalla nappasin Ponden tarhoista. "Rollia."Nyökkäsin vastaukseksi ja lähdin kuljettamaan Ponden karsinaansa.
-EI! Karjaisin huomatessani Ponden heittävän päänsä alas ja ponkaisevan laukkaan lumisessa tallipihassa. -Takaisin! Humpsahdan kovaan maahan, ja pyrinkin nopeasti jaloilleni. - Ponde, älä jaksa! Juoksen tamman perään.
***
Pian tammuska oli johdattanut minut metsäaukiolle. Jalkani takertui tiukasti erään puunrungon yli; Ponde oli hypännyt rungon yli ja minä humpsahdin taas maahan. Kömmin ylös ja katsahdin Pondeen. "Sinä senkin... minä sinulle näy..." Lauseeni jäi pahasti kesken, sillä kun olin noussut ja saanut Ponden kiinni, edessämme oli suuri taivas, tummansinisen ja mustan sekoituksena. Taivas oli täynnä suurempia, ja pienempiä hohtavia tähtiä. Suuni loksahti auki. Pian hahmotin taivaalla kulkevan joitain tähdenlentojakin. Kännykkäni tipahti maahan. Ponde säpsähti, ja minä myös. Pian kuulimmekin musiikkilistastani soivan aivan täydellisesti sopivan biisin tähän hetkeen; B.o.b ft Hayley Williams; Airplanes. Kännykkäni näytti kappaleen nimeä ja esittäjää listalla. Minä häkellyin. Ja niin aloimme kuuntelemaan biisiä:
Sieppasin Ponden, sammutin puhelimeni ja talutin tamman talliin. "No mitä nyt?" Huomasin Pepin saapuvan vastaan. "Mene itse katsomaan", osoitin ulos. Olin vieläkin hämmentynyt.
13 hm<3
|
|