|
|
Post by Pepi on Nov 2, 2010 9:45:37 GMT -5
 isl-o Síðustu Ský frá Galdola "Dusto"Dustoa hoitaa Sofia. Sivuille » |
|
|
|
Post by Sofia on Nov 2, 2010 12:36:59 GMT -5
2.11.2010Kuva, koska tarina on toisella koneella. (-: Stabilotyö. ps. emmä täst ota hoitomerkintää. (--:
|
|
|
|
Post by Sofia on Nov 5, 2010 1:18:48 GMT -5
Aamuinen tervehdys
Pidin enemmän siitä, etten joutunut olemaan tekemisissä ihmisten kanssa varsinkaan aamuisin. Aamulla aivoni eivät toimineet ollenkaan, ja saatoin sanoa mitä vain - väärää.
Tallin ovi oli kiinni. Avasin oven, enkä nähnyt mitään. Tallissa ei ollut valoja. Etsin kiireessä valokatkaisijan, ja kun valot syttyivät päälle, rauhoituin. Vaikken periaatteessa pelkääkään pimeyttä...
Hevoset hörähtelivät minulle, ilmeisesti luullessaan pääsevänsä ulos tai että ne saisivat ruokaa. Joku mussutti jotain ruokakipossaan, mutta muut katselivat minua toiveikkaana.
" Sori, mut emmä teille tuo ruokia ", totesin surullisena.
Kävelin Duston karsinalle, missä ori näytti... rumalta. Sen korvat riippuivat niskassa, harja oli aivan syksyn tiputtamissa lehdissä ja toinen takajalka riippui. Vihelsin hiljaa, jotta poni tajuaisi minut. Se katsahti minuun päin ja pärskähti.
" Heippa ", sanoin. Avasin karsinan oven. Silitin Duston päätä, sitten siirryin sen lavan viereen. Rapsutin islantilaista sään kohdalta. Dusto venytti kaulaansa pitkälle ja korkealle, ylähuuli törrötti. Hymyilin tälle tapahtumalle.
Dusto oli yllättävän rauhallinen. Ehkä se johtui siitä, että oli vielä aamu, eikä se ollut vielä herännyt. Tai sitten se saa moottorinsa käyntiin vasta ruokien jälkeen. Ken tietää.
Katsoin kelloa. Ei yhtään huvittaisi lähteä kouluun, mutta pakko. Kotona pitäisi käydä vielä ja... Huoh.
Hain nopeasti Duston harjakorin ja harjasin orin. En mitenkään huolella, mutta pölyt ja liat pois. Dustoon tuli paljon enemmän energiaa, kun harjasin sen. Se ei kuitenkaan tehnyt mitään pahaa, vaikkei kavioiden putsauksen aikana suostunut pitämään kaviota ylhäällä.
" Hyvä poika! " kehuin Dustoa taputusten kera, " harmi ettei mulla oo sulle mitään hyvänmakusta palkkiota. "
Dusto katsoi minuun vähän loukkaantuneena. "Enkö saakkaan mitään herkkua."
Kerroin issikalle, että nyt pitää mennä. Kello näytti jo aivan liikaa.
Vein harjat takaisin ja juoksin pyörälleni. Maa oli hieman jäässä, mutta pääsin lähtemään vaivatta.
~ Sofia & Dusto 1hm
|
|
|
|
Post by Sofia on Nov 6, 2010 13:10:51 GMT -5
6.11.2010 Lauantai
Oli kylmä, ja ilta pimeni kovaa vauhtia. En nähnyt melkein mitään. Tallissa oli tällä kertaa paljon enemmän ihmisiä, oli kuitenkin lauantai-ilta. Sain tunkea tieni läpi Duston karsinalle. Dusto oli taas sisällä. Siirsin sen toiseen tyhjään karsinaan tehdäkseni orin karsinan, koska se oli vielä likainen.
Dusto vaikutti vähän apaattiselta. Voisin juoksuttaa sen, jos ehdin, ajattelin hakiessani kottikärryjä.
Karsina oli melko puhdas. Voi olla, että poni oli koko päivän sisällä ja karsina tehty aamulla. Sen verran likainen se kuitenkin oli, että päätin sen tehdä.
Karsina oli pian puhdas. Siirsin Duston takaisin karsinaansa. Kävin hakemassa harjat. Näin Miinan matkalla puunaamassa Pollya.
" Hei Miina! " tervehdin tätä.
" Ai sää taas ", Miina naurahti, " heippa vaan. "
Dusto oli kiukkuisella päällä. Se luimisteli ja pyöri ympyrää. Laitoin sille riimun päähän ja sidoin sen kiinni.
" Sit loppu heti ", komensin tiukkaan sävyyn.
Islantilainen oli tyhmä myös kavioiden putsauksen aikana. Siinä meni ainakin kymmenen minuuttia, että sain ne puhtaiksi kunnolla.
Kävin hakemassa satulahuoneesta suitset ja juoksutusliinan juoksuttamista varten. Otin riimun Dustolta pois ja vaihdoin ne suitsiin. Kiinnitin liinan molemmista kuolaimista kiinni. Laitoin vielä etusiin jännesuojat varmuuden vuoksi.
Päätin mennä vain kentälle. Maneesin meno kestäisi liian kauan, ja kenttä oli kuitenkin ihan hyvässä kunnossa. Vähän pehmeä ja siellä täällä kuralätäköitä - mutta käytettävissä.
Ensin kävelin kentän muutaman kerran ympäri Dustoa taluttaen. Sitten siirryin keskelle kenttää "keskiympyrälle". Dusto käveli ympyrällä, kiihdytteli välillä tölttiin, mutta rauhoittui ihan ääniavuilla. Pian pyysin sen raviin/tölttiin. Ori valitsi helpommaksi töltin, ja meni pää korkealla islantilaisten omaa askellajia. Annoin orin juosta, kun sillä oli niin paljon energiaa. Pyysin sen laukkaan. Se nousi vähän vaivalloisesti, sain huutaa ja heilutella liinan päätä. Kuitenkin laukka lähti pyörimään ja pian ori innostui nelistämään. Sain sen vaivoin pidettyä hallinnassa.
" Onneks juoksutin, sulle ois kerääntynyt hirveesti energiaa ", totesin, kun poni hidasti takaisin tölttiin.
Oli jo pimeää, kun olin juoksuttanut pikkupoikaa tarpeeksi molempiin suuntiin. Vielä klippaamaton Dusto oli hikinen, ja sen hengitys huurusi sen hengittäessä. Taputin Dustoa kaulalle kun kävelin sen kanssa talliin.
" Olet paras poika ", kuiskasin sille ja suukotin sitä poskelle.
Tallissa otin Dustolta suitset ja suojat pois. Laitoin kevyen talliloimen sille päälle, koska orille oli tullut hiki. Tein sille pienen määrän leipämössöä (murskattua leipää, vettä ja valkosipulia + porkkanoita sekoitettu keskenään) iltapalaksi, vaikka se saikin vielä iltaheinät. Oli ori kuitenkin ollut kovin kiva.
~ Sofia & Dusto 2hm
|
|
|
|
Post by Sofia on Nov 7, 2010 7:25:23 GMT -5
Sunnuntai - 7.11.2010
" Nyt sitä lunta sit tulee ", totesin Miinalle hakiessani harjoja.
" Älä yhtään viitti ", Miina huokaisi.
" Eks sä tykkää lumesta? " kysyin.
" Nää, emmä tiiä. "
Dusto oli aivan märkä lumesta. Kuivasin sen ensin pyyhkeillä (mistä se ei pitänyt laisinkaan) ja sitten harjasin kuraiset jalat. Harjatessani Dusto sai ruokaa eteensä, ja rauhoittui, kun sai muuta ajateltavaa kuin kiusattava hoitaja.
" Hei Sofia! " kuulin äänen käytävältä. Kohotin päätäni nähdäkseni, kuka hän oli - Anu.
" Voisin mennä tuuppaamaan vähän koulua sillä nuorukaisella, niin jos viitsisit vain laittaa sen kuntoon? Jos saat sen vartissa kuntoon niin hyvä, koska mulla ois vähän kiire ", Anu pyysi.
" Joo, käy. "
Harjasin Duston vielä päästä ja satulan kohdalta uusiksi. Kävin kysymässä, tarvitseeko ori suojia.
" Joo, laita sille takasiin hivutussuojat kun kouluu väännetään kuitenki, ihan varmuuden vuoksi ", Anu vastasi.
Kävin hakemassa satulan, suitset ja suojat. Laitoin ensin hivutussuojat issikalle jalkaan ja sen jälkeen satulan (minkä laitossa se muuten puri perseeseen) ja suitset. Eikä siinä mennyt kuin viisi minuuttia, joten letitin Duston harjaa aikani kuluksi.
" Ai te olette jo valmiit ", Anu totesi tullessaan ratsastusvaatteiden kanssa Duston karsinalle.
" Voin ottaa sen nyt. "
Katsoin, kuinka poni ja nainen katosivat lumi-/räntäsateeseen. Päätin tehdä alkukäyntien aikana Duston karsinan. Se oli melko puhdas.
Karsinan putsauksen jälkeen menin katsomaan Duston ja Anun treeniä. Dusto meni hyvin peräänannossa, kevyellä etupäällä ja takaset alla.
Kuvasin kamerallani näiden suoritusta vähän aikaa, ennen kuin lähdin kotiin.
~ Sofia ja Dusto 3hm
|
|
|
|
Post by Sofia on Nov 20, 2010 12:52:49 GMT -5
Lauantai 20.11.2010
" Sori, en oo käyny! " pahoittelen heti nähdessäni Duston, " kun mulla on niin hirveesti kokeitaaaaa... ", jatkoin.
Dusto katsoi minua kerrankin korvat hörössä.
" Haha, ehkä pieni tauko pitikin paikkaansa. Näytät kerrankin iloiselta, kun näet mut ", hymähdin orille. Kävin hakemassa harjat ja menin harjaamaan ponia.
Dusto käyttäytyi yllättävän hyvin. Mietin, kuinka sitten joskus aikanaan menen lumisella pellolla Duston kanssa; kuinka lumi pöllyää ja poni heittää yhden (siedettävän kokoisen) pukin; kuinka nauran, kun ponin harja lyö naamalleni.
" Mutta se on vielä vain unelmaa... ", kuiskaan itselleni.
Harjattuani Duston kunnolla, päätin, että menemme pienelle kävelylenkille orin kanssa ulos.
Laitoin islantilaiselle loimen päälle. Hain satulahuoneesta suitset, sillä en viitsinyt mennä pelkän riimun ja -narun kanssa.
Dusto tuli perässäni lumisateeseen. Loimi esti sen muhkeaa talvikarvaa kastumasta täysin valkeaan lumisateeseen.
Kävimme vain kävelemässä pienen lenkin metsässä. Dusto suhtautui hyvin, eikä pelästynyt mitään.
" Onneks en muuten puhdistanu sun kavioita, ois tullu tilsoja ", totesin, kun taputin oria kaulalle.
" Pian sitten mennään peltolaukkoja! Kunhan nyt ensin vaan pääsisin sun selkään asti... ", selitin Dustolle. Poni kuunteli hiljaa, sen hengityksen höyrytessä pimeässä illassa.
Pysäytin islantilaisen siihen, halasin sitä pitkään.
" Rakastan sua. "
~ Sophie ja Dusto 4hm
sori, lyhyttä niinkuin noi muutki (= jajaja ens kerralla sit ridaaaa
|
|
|
|
Post by Sofia on Nov 24, 2010 11:04:29 GMT -5
Keskiviikkoisia lumipyryjä 24.11.2010
Kun pääsin ovesta sisälle, otin hupun pois päästäni ja kilo lunta tippui tallin lattialle. Tällä kertaa tallissa oli enemmän porukkaa kuin pitkään aikaan, ties miksi.
"Hah, millä sä oikein tulit tänne?" Karoliina kysyi heti, kun sain suurimman osan lumesta pois päältäni.
"Autolla, mut mut jätettiin tohon kävelymatkan päähän, ku oli niin paljon lunta, ettei tol autol ois päässy", selitin. Karo nyökytteli päätään ja lähti sitten.
Vatsassani pyöri perhosia, sillä muistin juuri viime lupaukseni - lupasin ratsastaa Dustolla, ja olimme sopineet siitä myös Anun ja Pepin kanssa.
"Vaikuttaa vähän siltä, et meidän täytyy mennä maneesiin", selitin orille, kun menin harjaamaan sitä karsinaan. Dusto oli energisellä ja tyhmällä päällä, joten sidoin sen karsinaan kiinni heti ennen kuin mitään ehtisi tapahtua.
"Hei ah ihanuutta, jos oot tällanen ratsastaessaki", huokaisin, kun Dusto liiskasi minua seinän viereen.
Harjattuani Duston, kävin hakemassa itselleni kypärän, turvaliivin ja raipan, ja Dustolle satulan ja suitset.
Dusto näykki ilmaa laittaessani sille satulaa, muttei kuitenkaan purrut. Suitset se laittoi hetken tappelemisen jälkeen, mutta yllättävän helposti. Taputin ponia kaulalle ja kehuin sitä.
Laitoin itselleni kypärän ja turvaliivin päälle.
"Noniin, lähdetään sitten", sanoin hiljaa, sillä jännitys kiemurteli mahassani.
Matkalla maneesiin kuitenkin molemmat rauhotuimme. Dusto katseli ympärilleen innoissaan ja sen oli pakko maistaa lunta. Talutin orin maneesiin, sillä en ollut yhtään varma miten se toimisi yksin.
Maneesissa kiristin vyötä. Säädin jalustimet arviolta sopiviksi ja nousin selkään. Jalustimet olivat hyvän pituiset. Vaihdoin raipan sisäkäteen, kun lähdimme kävelemään oikeaa kierrosta.
Heti ensimmäisen kierroksen aikana tajusin, että Dusto oli oikein mukava ratsastaa. Se reagoi pohkeisiin melko hyvin ja pidätteisiin vielä paremmin. Eikä ori ollut ihan peloissaan ollessaan yksin maneesissa, vaan kuunteli minua taukoamatta - vaikka pakko oli vähän testata. Ori "pelästyi" yhdessä kulmassa "mörköjä", ja lähti laukkaamaan keskelle päin maneesia. Sain sen kuitenkin ruotuun, ja päätin, että nyt on aika aloittaa kunnon työskentely.
Otin hyvän tuntuman. Aloitin heti liikuttelemalla kuolainta ja pitämällä pohkeen lähellä Duston kylkeä. Islantilainen alkoi melko pian hakeutua peräänantoon, kun harjoittelimme pohkeenväistöjä, avotaivutuksia ja taivutuksia volteilla ja ympyröillä. Dusto kuunteli todella hyvin ja olin ylpeä siitä!
Vaihdoin suuntaa ja tein vielä muutamat voltit ennen kuin pyysin orin raviin. Dusto lähti ravissa eteenpäin, ei töltissä, eikä se minua haitannut - kaikki entiset islantilaishoitohevoseni eivät oikein ymmärtäneet ravin tarkoitusta ja siis tölttäsivät ravin sijasta.
Ravissa tein myös avotaivutuksia, mikä onnistui todella hyvin. Silloin tällöin lisäsin pitkillä sivuilla ravia ja lyhyellä sivuilla pidätin kootumpaan raviin. Taputin ulkokädellä Dustoa kaulalle ja annoin pitkät ohjat hetkeksi.
Dusto laski päänsä alas ja pärskähti. Naurahdin sille vain. Enää ei oloni ollut lainkaan jännittynyt, vaan saatoin tehdä mitä vain.
"Katotaas sit taas se sun laukka", hymähdin orille, kun keräsin taas ohjia takaisin. Duston tahti nopeni, joten jarrutin. Ravasin Duston kanssa, että se rauhottuisi. Issikka hakeutui taas peräänantoon, joten istuin alas harjoitusraviin, tein puolipidätteitä, laitoin ulkopohkeen hieman taakse ja nostin sisäpohkeella laukan.
Ja Dusto nosti.
Laukka oli pehmeää, hieman pomputtavaa, mutta mukavaa istua. Nojasin reilummin taakse, sillä tajusin hieman könöttäväni. Aina välillä muistutin pohkeella myös takapään mukaan laukkaan. Laukassa tein voltteja ja ympyröitä, sekä loivaa kiemurauraa. Kiemuraurat onnistuivat hyvin, sillä Dusto ei osannut vaihtaa vielä laukkaa, eikä sille varmaan olisi sellainen mieleenkään tullut.
Siirsin takaisin raviin ja vaihdoin taas suuntaa. Istuin alas harjoitusraviin ja nostin uudestaan laukan. Tällä kertaa Dusto teki pienen pukin, mikä sai minut vain nauramaan. Pukista huolimatta jatkoimme työskentelyä lisäysten parissa. Dusto osasi hyvin mennä pohkeesta eteen, mutta tulla myös pidätteestä takaisin.
Muutaman onnistuneen laukkapätkän jälkeen siirsin Duston raviin, ja jatkoin kevyessä ravissa. Tein koko maneesin kokoista kahdeksikkoa, ja annoin orin vähän laskea ja venyttää päätään antamalla pidempää ohjaa. Ravi hidastui ja rauhottui nopeasti, ja Dusto tuntui tosi pehmeältä suustaan lopuksi. Lopulta siirsin orin käyntiin ja annoin kävellä muutaman kierroksen.
Lähdin maneesista taas taluttaen Dustoa, vaikka olisin voinut varmasti mennä ratsainkin, mutten viitsinyt.
Talliin tultuamme oli ihmismäärä pienentynyt ainakin puolella. Sain laittaa Duston rauhassa pois. Kävin pesemässä kuolaimet, ennen kuin vein suitset ja satulan satulahuoneeseen. Laitoin Dustolle loimen, kun se oli talvikarvan kanssa aivan hiestä märkä.
Annoin Dustolle vähän iltamössöjä ennen kuin lähdin.
~ Sofia & Dusto 5hm! (-:
|
|
